Aloin kirjoittamaan tätä blogia V:n luona. Näin se alkoi: Olimme sunnuntaiaamuna V:n luona ja juuri katsoneet leffan loppuun. Minä menin ahmimaan vessaan keksejä  ja oksentamaan puoleksi tunniksi ja V jäi soittelemaan kitaraa. Edellisenä iltana olin avannut keskustelun naisena olemisen vaikeudesta. Minua ahdisti se kuinka yhteiskunta arvostelee naista ulkonäön perusteella, tai ehkä se kuinka kiinni olen omassa ulkonäössäni. En kestä ajatusta, että minua katsotaan. Sitten tähän päivään.  Palasin vessasta ja menin nettiin. Kaipasin ystävää jolle kertoa kuinka ihanaa on oksentaa. Keksin, että voisin alkaa pitää blogia. V siihen: Jos se on sellaine blogi joka kertoo paranemisesta. Minä: Niin, tai vain sellainen joka kertoo syömishäiriön kanssa elämisestä. V: Jos se on sellainen blogi, joka kannustaa muita paranemaan. Minä: Tai vain sellainen, johon muut voivat samaistua.

Seuraavaksi keskustelu ulkonäöstä jatkui. Minä mietin ääneen, millaista olisi olla lihava. Esitin esimerkin luokkalaisestani tytöstä, joka on tosi nätti kasvoilta, mutta 150cm pitkä ja 90kg painava. Ajattelin ääneen, että olisi kauheaa olla tuo tyttö. V sanoi, että luultavasti tuo tyttö oli paljon onnellisempi kuin minä. Ja sitten, että luultavasti tuo tyttö halusi olla lihava. Minä: Kukaan ei halua olla lihava! Enkä usko että tuo tyttö on onnellinen. Hän on varmasti yksinäinen. V: Joillakin on elämässään muutakin sisältöä kuin ulkonäkö. Minä: Kuten ruoka? V: Niin, tai elämä ylipäätään. Minä: Voiko sellaisella joka tykkää Hellokittystä ja Skandinavian Hunkseista olla kovin hyvä elämä. V: Kuinka sää voit sanoa noin julmasti! Minä: Mutta se on totuus. Eikä tarkoitukseni ole ylikatsoa ketään. Haluan vain katsoa. Ja pohtia. Olen realisti. Yritin selittää, että luultavasti tuon tytön illat kuluvat lohtusyömisen merkeissä, sillä kukaan ei synny 90 kiloisena. Täytyy olla nähnyt vähän vaivaa päästäkseen siihen kuntoon. V siihen: Ei kukaan myöskään synny noin laihaksi. E tuokaan ole normaalia. Minä: Enhän ole koskaan väittänytkään olevani normaali. Mietin vain ääneen, millaista olisi olla lihava. Minua kiinnostaa tietää millaista olisi olla lihava. V: No kokeile sitten. Minä: No en varmasti! V: No niin, et sää oikeasti halua tietää millaista on olla lihava. Hiljaisuus. Minä arvostelen ihmisiä. Maailmaa. Itseäni. Se, että minun maailmani pyörii itseni ja ulkonäön keskellä, ei tarkoita että kaikkien muiden tapauksessa olisi samoin. 

Olen 23-vuotias, 167 cm pitkä ja 54kg. Olen juuri valmistumassa kosmetologiksi. Sitten menen syömishäiriöjaksolle sairaalaan. Opettelemaan syömään. SItten toivottavasti töihin.

Minä seurustelen. Se vie aikaa syömishäiriöltä. Vaikka V on kiltti ja antaa minun ahmia luonaan. Eikä pakota syömään mitään. En ole pitkään aikaan syönyt muuta kuin jogurttia ja munia oksentamatta. Elämä on niin yksinkertaisempaa. Nyt minulla alkoi kahden viikon loma. Kaksi viikkoa tyhjillään. Ja keksinhän minä niille käyttöä. Mainio aika laihduttaa muutama kilo. Ja pitää blogia

Minua kiinnostaisi taas painaa lähemmäs 50kg, tai vähemmän.